Täällä sitä ollaan, vaikken ole jaksanut kirjoitellakaan. Kauheasti en ole tehnyt mitään askarteluja, puhumattakaan käsitöistä, ei vaan nyt pysty. Tuntuu, että pelkästään eläminen päivästä seuraavaan kuluttaa liikaa voimia. Välillä on parempia päiviä, välillä oikein huonoja. Niin kuin tänään. Löysin ihanan runon joka tällä hetkellä kuvaa hyvin olotilaani. Laitan sen tänne, muistoksi kai.
Antaa kyynelten virrata,
antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa,
antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut,
lamaannuttanut,
mykistänyt.
Kyyneleet pesevät,
itku hoitaa.
Sydän aina tuntee
ja ajatukset tekevät
surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä
ja luopumista.
Luopumista siitä mitä
emme koskaan
omistaneetkaan,
vaan saimme pitää
määräajan lahjana.
-Marleena Ansio-
Hyvää viikonloppua!
Kommentit