Täällä sitä ollaan, vaikken ole jaksanut kirjoitellakaan. Kauheasti en ole tehnyt mitään askarteluja, puhumattakaan käsitöistä, ei vaan nyt pysty. Tuntuu, että pelkästään eläminen päivästä seuraavaan kuluttaa liikaa voimia. Välillä on parempia päiviä, välillä oikein huonoja. Niin kuin tänään. Löysin ihanan runon joka tällä hetkellä kuvaa hyvin olotilaani. Laitan sen tänne, muistoksi kai.

Antaa kyynelten virrata,

antaa itkun tulla.

Antaa sydäntä pakottaa,

antaa ajatusten sattua.

Kun suru on kohdannut,

lamaannuttanut,

mykistänyt.

Kyyneleet pesevät,

itku hoitaa.

Sydän aina tuntee

ja ajatukset tekevät

surutyötä.

Surutyö on hyvästijättöä

ja luopumista.

Luopumista siitä mitä

emme koskaan

omistaneetkaan,

vaan saimme pitää

määräajan lahjana.

-Marleena Ansio-

Hyvää viikonloppua!